Otsikkoa vähän
avaten kyseessä on siis musiikki. Tarkoitukseni oli siis jakaa uusin
musiikillinen “löytöni” joka ihmetyttää minuakin. En yleensä innostu jostain
perus jumpasta mutta jostain syystä tulen todella hyvälle tuulella kun kuulen Call
me maybe -kappaleen.
Mutta kun
googletin kyseistä kappaletta nousi seuraavaksi vaihtoehdoksi Paul Simonin You
call me Al. Hymyn huulille se nosti sen takia että kyseinen biisi on pyörinyt
tänä keväänä myös tiuhaan kuulokkeissani. Niin tiuhaan että lopulta tilattiin Graceland
levy meille kotiin. Nyt se soi myös kotistereoissa. Graceland levynä tuo
minulle mieleen paljon muistoja lapsuudesta. Se oli yksi niistä kaseteista
jotka oli meillä soitossa lukuisilla automatkoilla.
Olenkin miettinyt
että pitäisikö kerätä koko sarja, eli kaikki ne kasetit jotka muistan
automatkoilta. Oli musiikkia laidasta laitaan: Joukoa ja Kostia, Johnnya ja Rod
Stewartia ja tietysti tämä Graceland. Muistan ulkoa mitä ihmeellisimpiä
biisejä. Tai entä Eric Claptonin Layla josta muistan kaikki yleisön
kohahduksetkin.
Tarvitsen
musiikkia ihan normi päivinä. Se auttaa minua jaksamaan läpi harmaammankin
päivän ja tuo parhaimmillaan hymyn huulille. En kuitenkaan ole niitä jotka
kuuntelevat musiikkia kaikkialla. En taida edes omistaa mitään laitetta jolla
musiikkia voisi kuljettaa mukana esimerkiksi bussissa, paitsi kännykän. Bussissa
haluan nauttia ympärillä olevasta äänimaailmasta. Ja kaduilla kulkiessani
tunnen oloni sokeaksi jos olen tukkinut kuuloni musiikilla. Yksi aisti on
silloin poissa pelistä. Musiikille pitää antaa oma aika.
Tässä
postauksessa on tainnut tulla jo selväksi että musiikkimakuni on laaja. Ennen
taisin käyttää sellaista lausetta kuin ”
kaikki menee paitsi kantri”. Sittemmin olen löytänyt ihania kantri biisejä ja
pidän kovasti esimerkiksi Dixien Chickseistä. Nykyään lause saattaisi kuulua
seuraavasti: kaikki menee paitsi pahin huutohevi. Mutta jätänpä sen sanomatta
sillä ajat muuttuu, minä muutun, musiikki muuttuu. Nauttikaa te näistä kahdesta kappaleesta jotka saivat minut tänään hymyilemaan.
4 kommenttia:
Ihana toi Call me maybe. :) Kiitos vinkistä!
Eikö olekin :) Siitä vaan tulee hyvälle mielelle :)
Osasittehan te takapenkki laulaa senegaliksikin monta Yussun biisiä!
Juu ja vieläkin osaan :)
Lähetä kommentti