Japani, sinne ja takaisin

Tämä on nyt se yhteenveto koko Japanin reissusta (jota on saanut odottaa).

Lähdin 30.4.2013 yksin kohti Japania. Maahan jossa en ollut koskaan käynyt, jonka kieltä en osannut ja josta en ole koskaan ollut hysteerisen kiinnostunut. Lähdin, koska siihen tuli mahdollisuus ja halusin käyttää sen. Koin, että nyt oli minun vuoroni lähteä.

Kouluni osallistuu Hanako verkostoon ja sitä kautta sain tämän harjoittelupaikan Chibasta. Enemmän Hanakosta tämän linkin takaa. Samassa työpaikassa oli ollut jo yksi harjoittelija aiemmin, joten prosessi oli tuttu työnantajalleni.

Työ oli raskasta ja sitä tehtiin paljon. Työstä ja työpäivistäni olen kertonut tässä postauksessa enemmän. Tuota postausta tehdessäni olivat lämpötilat vielä siedettävällä tasolla, mutta loppuaikoina kuumuus otti jo koville. Viimeisinä päivinä lämpöä oli mitattu jopa 39 astetta. En ole eläissäni hikoillut niin paljon. Päivät olivat usein ympäripyöreitä ja viikolla ei vapaa-aikaa oikeastaa ollut.

Sadekausi toi omat kommelluksensa kuvioihin. Pomo ei antanut minun tehdä töitä sadepäivinä, etten tulisi kipeäksi. Sairastaminen ei ole hyvä juttu Japanissa. Se ei vain kuulu kulttuuriin. Kuumuuden vuoksi sadevaatteita ei oikein voinut edes käyttää. Sadepäivät käytin sitten omalla tavalla hyväkseni ja kiersin Chiban nähtävyydet, museot, puistot ja puutarhat sekä opiskelin japania.

Sadekauden jälkeen alkoi kesä. Ja kesä olikin sitten kuuma. Yhtään vapaapäivää en tosin kuumuuden vuoksi ottanut, mutta vettä tulikin juotua sitten sitäkin enemmän ja varjopaikkoja oppi arvostamaan. Viimeisen kuukauden aikana työt alkoivat pyöriä ympyrää ja uusia asioita ja kohteita tuli enää harvakseltaan. Niitä kiinnostavia kohteita oli ripoteltu koko jaksolle aina sinne tänne ja niitä sitten odottelin innolla. Vaikka aluksi taitoihini ja osaamiseeni ei luotettu olen tyytyväinen että onnistuin saamaan lopulta työkavereitteni luottamuksen. Viimeisillä viikoilla sain jopa solmia yksityisille pihoille rakennettuihin bambuaitoihin solmuja. Ja siihen hommaan ei laskettu edes kaikkia vakityöntekijöitä. Sen verran tarkkaa puuha solmujen tekeminen oli.

 

Riisipallo, tätä jäi ikävä :)

Työn kannalta kaksi kuukautta olisi ollut ihan yhtä sopiva aika kuin kolme kuukautta. Mutta sosiaalisen elämän kannalta oli erittäin tärkeää että vietin Japanissa kolme kuukautta. Vaikka olinkin joka viikko tavannut ihmisiä Ikebana illoissa ja nautin niistä kovasti, kaipasin todella paljon ihmisiä joiden kanssa pystyi puhumaan ja käyttämään kokonaisia lauseita. Tämän vuoksi viikonloppuisin piti vain lähteä yksin istumaan Chiban länsimaalaisten suosiossa oleviin kuppiloihin ja toivoa että törmää ihmisiin. Ja aika usein sainkin ihan kelpo seuraa (ja toisinaan seuraan tuppasi joku paikallinen jolle olisi pitänyt opettaa englantia). Matkani parhaisiin ystäviin törmäsin juuri tällä tavalla. Kontaktin luomisen jälkeen kaikki olikin sitten helpompaa ja pääsin Adinan kanssa ihan mahtaviin seikkailuihin mm. Tokion yöelämään. En olisi mitenkään yksin löytänyt niitä roof top bbq bileitä missä katsottiin elokuvaa tähtitaivaan alla tai jaksanut tanssia aamuun asti Shibyan underground clubilla. Ja vaikka yksin on hienoa matkustaa niin kyllä seurassa saa aina paremmat naurut :).

Työharjoittelun päätteeksi minulle pidettiin läksiäisillallinen. Ravintola oli kaunis japanilaistyylinen ja sen ikkunoista avautui uskomaton puutarha. Sain paljon lahjoja ja puheita (japaniksi) ja työkavereistani kaksi uskaltautui jopa kättelemään minua hyvästiksi (toinen tosin tarjosi ensin vasenta kättä).

 

Läksiäisravintola

Näkymä ikkunasta

Japanin matkani viimeiset puolitoista viikkoa vietin matkustellen. Ostin Suomesta Japan Rail passin ja sillä pääsin luotijunien kyytiin. Vietin Kiotossa ja Osakassa upean viikon ja loput ajasta palloilin läpi Tokion niitä alueita joissa en ollut vielä käynyt. Viimeisten kahden päivän aikani tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo että nyt voisin palata Suomeen.

Kinkaku-ji, Kultainen paviljonki

Fushimi Inari Taisha

Nara

Matka oli onnistunut ja olen todella tyytyväinen että otin riskin ja lähdin. Selvisin hengissä loppuun asti, enkä edes kadottanut passiani kertaakaan. Tapasin ihania ihmisiä ja sain nähdä Japanista monen monta puolta. En saanut suurta kulttuurishokkia enkä inhonnut ruokaa, päinvastoin ruoka oli ihanaa. Suurimman osan ajasta minua ymmärrettiin ja minä ymmärsin muita. Japaninkieli on kaunista eikä yhtään niin vaikeaa kun annetaan ymmärtää. Ja yllätyin siitä kuinka hyvin selviää ilman yhteistä kieltä.

Jason Kamakurassa

Tokio Keisarillinen palatsi

Periaatteessa kaikki ne kauhuskenaariot joita minulla oli itselläni, joita minulle tyrkytettiin ja joita yleisesti tyrkytettiin netissä eivät osuneet minun matkaani. Haluan uskoa että oma avoin asenteeni vaikutti tähän suuresti.

Suosittelen muitakin tarttumaan tilaisuuteen kun sellainen tulee eteen!

Takaisin Suomessa

Palasin Suomeen noin viisi viikkoa sitten. Alkuun lomailin pari viikkoa ja sitten siirryin jo arkeen. Tarkoitus on kirjoittaa Japanin matkasta yhteenveto sekä tehdä vielä pari postausta viimeisistä viikoistani siellä. Vielä kun jotain muistan :)
Kuvia reissussa tuli otettua päälle 2000 ja niiden läpi käynti onkin jo ihan toinen juttu. Paljon otin kuvia ihan töiden kannalta, mutta paljon on kuvia myös kaikesta muusta työn ulkopuolisesta.

Tämän postauksen kuviksi pääsee pari mukavaa kesäkuvaa Suomesta.

Ruokaa Japanissa

Kovasti on toivottu kuvia siitä mitä täällä syödään ja tässä niitä nyt tulee. Edellinen postaus paikallisesta ruuasta oli hieman vajaavainen :D

Syömme aina Ikebanan jälkeen illallisen. Tällä kertaa ruuaksi oli tarjolla salaattia, perunasalaattia, munakasrullaa, misokeittoa, riisipallo ja vihreää teetä

Leipomoiden tarjontaa. Jos mieli tekee pizzaa niin kannattaa suunnata leimopoon. Sieltä saa pannupizzaa ja kaikkea muuta hyvää kohtuu hintaan.

.

Sushilla olen käynyt täällä olo aikana ainoastaan kaksi kertaa. Sushi ei ole kovin halpa pikaruoka vaikka hinnat ovatkin Suomen lounashinnoissa. Ja täytyy sanoa että Suomessa on todella hyvää sushia, ei paljon eroa siitä mitä täällä saa paitsi raaka-aineitten niukkuudessa. Täällä riisin päälle saa vaikka mitä vedenelävää ja myös lihaa.

Seminaareissa meillä on ollut aina upeat ruuat ja makeatpalat teen kanssa. Bento on valtavan kokoinen enkä kyennyt yksin syömään sitä kokonaan kummallakaan kertaa. Laatikossa oli lihaa ja kalaa, jotain mereneläviä, riisiä ja paljon pieniä lisäkkeitä. Monet lihoista oli friteerattu ja friteeraus on täällä hyvin yleinen tapa käsitellä liha.

Tämä punainen nuudelilisäke maistui kalalta ja oli hauskan väristä.

Jälkiruuaksi teen kanssa oli japanilaista herkkua. Kuzukiri eli ohutta noodelia, joka on tehty kuzusta. Kuzu taas on Kudzu köynnöksen juuripaakusta tehtyä tärkkelystä. Tuon pallon nimi jäi kysymättä, mutta epäilen että se on samaa kamaa. Molemmat tarjoiltiin tumman sokeriliemen kanssa.

Kuzukiri

Huomaa sininen kukka (joka haluaa hävitä taustaansa)

Kävimme työkavereiden kanssa syömässä possunuudelikeittoa, kuten he asian ilmaisivat eli Tonkatsuramen. Tavintola oli pieni ja sijaitsi ison tien vieressä. Ruuat ostettiin taas automaatista ja ne valmistettiin silmien edessä. Merilevän palanen laitettiin lusikalle, päälle kasattiin nuudeleita ja lopulta nyytti suljettii ja syötiin. Erittäin hyvää :) Jostain syystä kamera ei halunnut tarkentaa, pahoittelut.

Tonkotsuramen

Ja tässä miehen annos :)

Nämä olivat joku lisäherkku possunuudelikeiton kanssa.
En halua edes arvailla mitä sisällä oli, sillä epäilen sen olleen sisäelimiä.

Nabeyaki-udon. Eli nuudeleita lihan tai kasvisten kera.Täällä nuudeliravintolassa olemme käyneet monta kertaa. Tällä kertaa otin nuudeleita ja lisäkkeeksi kakiagen (friteeratun kasvikasan) ja muutaman inarin. Tuo friteerattu kasviskasa tulee laittaa nuudeleiden sekaan ja antaa imeä itseensä lientä.

Kakiage

Nabeyaki-udon

Jälleen kerran illallinen Ikebanan jälkeen. Kyseessä on riisiviinillä maustettua riisiä, kasviksia, munakasta, inkivääriä (tuo vaaleanpunainen) ja merilevää. Ruokaan voi myös lisätä kalaa. Keittona oli tällä kertaa haineväkeittoa eli fukahire. Yllätyin kuinka hyvää tuo haineväkeitto oli. Jälkkäriksi oli kirsikoita!

Japanilaiset syövät  paljon makeita pieniä leivoksia. Matkoilta tuodaan aina tuliaisia ja tässä erään ikebana tunnilla käyvän tuoma tuliainen. Pehmeää taikinaa ja sisällä punaisista pavuista tehtyä tahnaa. Samassa laatikossa oli myös vihreällä teellä täytettyjä leivoksia.

Tässä yksi lounas (liian suuri sellainen). Nuudeleita ja kanaa riisipedillä. Ravintola oli sisustukseltaan kovin "ranskalainen".

Tämä ravintola oli puolestaan "amerikkalinen" burgeri paikka. Ja burkerihan tarkoittaa siis pelkkää pihviä.
Tarjoilijoilla oli päällä lännenvaatteet ja seinillä oli kiinnitettynä kaikkea linnunpöntöistä tynnyreihin. Sain myös kuulla että syön puikoilla paremmin kun osa paikallisista. Minulle oli suuri ihmetys kun työkaverin tyttöystävä ei osannut käyttää puikkoja.

Eli yhteenvetona voisin sanoa että täällä syödään paljon riisiä ja nuudeleita. Niiden kanssa on sitten keksitty jotain lisäkettä.

Yoro-keikoku

Vietin eilen ihanan päivän Yoro-keikoku laaksossa. En olisi ikinä keksinyt tällaista paikkaa ellen olisi saanut vinkkiä kaverilta joka oli siellä jo vieraillut. Laaksoon pääseminen ei nimittäin ollut ihan helppoa.

Yoro-keikokuun kulkee ainoastaan vanha Kominato-line, joka on aivan mahtava vanha juna. Junamatka kesti tunnin, mutta elämyksenä se oli jo hieno. Juna oli aivan kun Henkien kätkemä elokuvasta. Menomatkalla junassa oli vain yksi vaunu. Raitetakin oli vain yhdet. Matkustajat jäivät yksitellen junasta pysäkeillä, jotka olivat vain pieniä laitureita keskellä peltoja. Lopulta matkustin junassa yksin.
Olin katsonut aikataulut valmiiksi Kominato-linen nettisivuilta, mutta Gion asemalta sain myös hyvää opastusta japaniksi. Asemalla osattiin jopa kertoa milloin bussit kulkee Yoro-keikokun asemalta vesiputoukselle ja takaisin. Saman olisi myös ehkä pystynyt selvittämään itse Yoro-keikokussa, sillä asema on pieni ja busseja vain se yksi. Kuski oli mukava ja neuvoi minua parhaansa mukaan.

Perillä vesiputouksella otin kengät pois ja kävelin lähemmäs pienempää yläjuoksulla olevaa putousta. Isomman putouksen ympäristössä oli kalastajia ja nuoria picnikillä. Nautin Goin asemalta ostamani benton lounaaksi samalla kun nautin ihanista maisemista.

Halusin vielä päästä lillumaan kuumaan veteen ja suuntasin opasteiden saattelemana paikalliseen onseniin eli kylpylään. Lähempänä vesiputousta olisi ilmeisesti ollut toinenkin onsen ja laaksossa useita. Matkaa kylpylään oli hieman, mutta nopeasti sen käveli. Ja kokemus oli ehdottomasti sen arvoinen. Harvemmin sitä saa istua alasti ulkona kuumassa altaassa ja katsella alas laaksoon.

Bussin päättäri olisi ollut aivan onsenin vieressä, mutta en tajunnut sitä. Onneksi bussikuski oli mukava ja pysähtyi ottamaan minut kyytiin kesken matkan. Kuski oli ilmeisesti päättänyt että olin jo ollut laaksossa tarpeeksi kauan, vaikka viimeisen bussin lähtöön oli vielä tunti aikaa.

Ja siellä kylvyssä istuessani ajattelin että ensikerralla voisin matkustaa jonnekin, missä ei ole kuumialähteitä ja vesiputouksia.

Kun oikein tihrustaa voi nähdä pienet raiteet joita pitkin juna kulki.

Yoro valleyn maamerkki

Pieni putous
Huomaathan että kuvan ottaja seisoo keskellä vettä

Iso putous

Bento!
Riisi on aseteltu munakasrullan sisään kukan muotoon

Onsen
Sisällä en kehdannut ottaa kuvia

Yoro-keikokun asema

Totoro odotti viereisellä asemalla kyytiin pääsyä

Ja tässä vielä vähän faktoja jos joku haluaa käydä Yoro-keikokussa.
Junamatka Goi-Yorokeikoku 1700 yeniä (lippu voimassa koko päivän ja saa pysähtyä myös muille pysäkeille)
Bussimatka Yorokeikoku- Awamatanotaki 380 yeniä per suunta. Viimeinen bussi takaisin n. klo 16.40.
Onsen 1200 yeniä(?)
Yoro-keikokun viralliset nettisivut
Ja nimi voi olla kirjoitettuna niin monella eri tavalla: Yoro-keikoku, Yorokeikoku, Yōrōkeikoku, 養老渓谷.