DIY heijastin

Tein taas pari heijastinta. Tuo lintuhan on jo vanha tuttu malli, mutta nuo kaksi muuta on uusia.

Toiseen käytin samoja heijastimien ylijäämäpaloja kuin aiemmin täällä. Palaa lisäsin kutistemuovista tehdyn ympyrän ja ison papukaijalukon. Heijastin on näin helppo siirtää vaikka laukusta reppuun.

 Tämän heijastimen pohjana on hamahelmistä tehty suunnikas. Heijastin on heijastintarraa ja harmikseen vähän liian kapeaa, siksi heijastinosio on tehty kahdesta palasta. Hamahelmiin punoin kaunista oranssia nauhaa ja koristeeksi laitoin vielä rusetin pienellä lasihelmellä. Taakse liimasin neulan jolla heijastimen voi kiinnittää vaikka takkiin.

Rymy, petoeläimistä pelottavin

Pakko jakaa tämä kuva Rymystä :)
Toinen oli päässyt unelmoimaan villieläinten seuraan.

Kanervaa parvekkeelle

Haettiin eilen kanervia Plantagenista. Siellä oli paljon erilaisia versioita aivan kaikissa väreissä. Paljon oli myös valmiita ruukkuja joissa oli montaa eri väriä kanervia.

Niinpä päätin hankkia myös useamman sävyisiä kanervia omaan laatikkooni. Ja kun sanon omaan laatikkooni, niin todella tarkoitan sitä. Tein nimittäin tuo laatikon koulussa itse ja olen ihan ylpeä omasta tuotoksestani.

Kanervat eivät halunneet tulla kuvatuiksi vaan päättivät olla joka kuvassa epätarkkoja. Myöskään värisävyt eivät löytyneet kameraan. Voitte siis kuvitella ne.

Lisäilin kanervien juurelle kauniita kastanjoita tuomaan vähän lisää ulottuvuutta.

Keräilen kastanjoita aina taskun pohjalle. En vain voi vastustaa niiden kaunista ja kiiltävää pintaa.

Tämä kukka jäi jäljelle kesästä. Vaihdoin nimittäin kanervat kesäkukkien paikalle.

Viimeisenä vielä pieni kikka. Laatikon olen vuorannut vanhalla multasäkillä. Pitää hyvin kosteuden sisällä eikä multa pilaa mun upeaa laatikkoa jos haluan käyttää sitä myöhemmin johonkin muuhun.

Matkalla Jukolaan

Näin se kevät ja kesä vierähti.
Paljon hauskaa on tapahtunut ja kauniita maisemia olen nähnyt.

Ohessa kuvia alkukesältä. Matkalla Jukolaan pysähdytiin Mikkelissä. Kenkäverossa oli laitettu kesäkukat hauskalla tavalla esille.

Tämä räsymattokikka saattaa hyvinkin estää rikkaruohot ja pitää kosteuden maassa pidempään.

Tämä oli minun ensimmäinen kerta Jukolassa ja mukavaa oli. Yöllä oli tosin hyvin kylmä ja olin tyytyväinen siihen että oltiin sukulaisten mökillä yötä.

Joulukortteja vm 2013

Joo en ole näitäkään saanut kameran syövereistä tänne laitettua. Joten en nyt välitä siitä että on helmikuu vaan kauniisti postailen joulukortteja :)

Kastekortti

Tein vähän erilaisen kastekortin. Tytön kaunis nimi oli jo tiedossa niin miksei sitä sitten voisi käyttää.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Pitkästä aikaa olen löytänyt kirjan joka vie mennessään. Odotan hetkiä kun saan valua takaisin Kioton kuumuuteen kirjan sivujen kautta.
Ei ole siis yhtään ihme että kirja suorastaan huusi minua koulun kirjaston hyllyltä.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin.

Mia on kyllästynyt elämäänsä ja haluaa löytää syyn lähteä Japaniin pidemmäksi aikaa. Hän päättää tehdä tutkimuksen Sei Shōnagonin kirjoittamasta päänaluskirjasta ja lähtee Kiotoon sitä tekemään. Samalla kirja on tutkimus siihen mitä Mia itse haluaa tehdä.


Päänaluskirja. Kai olet kuullut siitä?
Itse tutustuin siihen ensimmäistä kertaa Japanissa kun luin matkalukemiseksi otetun Lihan oppivuodet (suosittelen). Ihastuin jo silloin. Sein tekemät listaukset toimivat ja jäivät mieleeni. Niitä käytettiin Lihan oppivuosissa kappaleiden alussa. Olen itsekin listojen tekijä. En tietenkään niin erinomainen kun Sei, mutta listoja kuitenkin. Mutta kuka uskoisi että lukisimme vieläkin tuhat vuotta sitten eläneen hovinaisen listauksia ja muita tarinoita?

Asioita jotka menettävät jotain kun ne maalataan:Neilikat, iirikset, kirsikankukat. Tarinoiden henkilöt, joita on ylistetty kauneudestaan.

Asioita jotka heräävät eloon kun ne maalataan:Männyt. Syksyiset niityt. Vuoristokylät ja -polut. Kurjet ja kauriit. Hyvin kylmä talvinäkymä - sanoinkuvaamaton kuuma kesänäkymä.

Kun mietin minkä Sein listauksen tähän laittaisin huomasin kuinka etsin jotain mikä sopisi myös tähän aikaan, tähän blogiin ja minuun. Mutta kai se onkin tarkoitus. Samalla tavalla sitä raamattuakin ja muita näin vanhoja kirjoja luetaan. Sitä löytää asioita jotka tuntuvat hyviltä ja järkeviltä nyt ja jätetään noteeraamatta ne asiat jotka eivät tunnu nyt järkeviltä. Alkuperäistä tyynynaluskirjaa ei ole enää olemassa. Sitä on kopioitu ja käännetty vuosien saatossa niin paljon että miten kukaan nykyihminen voisikaan tietää mitä Sei Shōnagon halusi kertoa.

Kun näin Mian kirjan koulun kirjastossa, tiesin heti mistä on kysymys, vaikka en ollutkaan kuullut kirjasta aiemmin. (Kirja julkaistiin juuri silloin kun olin Japanissa ja siksi olin sen ohittanut)
Kirjassa poukkoillaan välillä Mian matkapäiväkirjassa, Sein listauksessa ja välillä tietokirjamaisesti Heian-kauden historiassa. Tällä varmasti haluttiin jäljitellä alkuperäisen tyynynaluskirjan oletettua tyyliä. Se sopii minulle.

Ehkä kirja tunkeutui minuun siksi että kaikki mistä Mia kertoo on minulle tuttua. Ainakin jollakin tavalla. Tuttua ja turvallista. Pieniä asioita jotka saa kaipaamaan takaisin. 
Toivoisin että olisin voinut ottaa Mian kirjan mukaan Japaniin ja lukea sen ennen kun menen Kiotoon. Kirjassa on niin paljon paikkoja joita olisin halunnut nähdä.
Mutta toisaalta, Mia antoi minulle hyvän syyn lähteä takaisin. 

Tajusin että kaipaan takaisin ja se on hyvä asia. Ja tiedän että ensi kerralla en mene yksin <3

Googlettelin hieman ja huomasin että kirjan voi nyt voittaa Sinisen linnan kirjasto-blogista. Käy kommentoimassa täällä ja saatat voittaa, kuka tietää.

Pakkanen kävi täällä

Isänpäivä kortteja

Tällaiset tuli tehtyä isänpäiväksi.

Ja pääsin testaamaan mun uutta Japanista tuotua leimasinta :)

Joulukalenteri

L osti ruohonjuuresta tee-joulukalenterin. Ideana ihan mahtava: joka päivälle erilainen tee. Mutta toteutus oli todella surkea: pahvilaatikko jossa teepussit päivän mukaan järjestyksessä. Joten päätin tehdä L:lle mukavamman kalenterin. Saatiin samalla joulukuusi taloon.

Hieman washiteippiä ja mielikuvitusta. Suurimman osan teipeistä toi Japanista.

Ärsyttää kun on niin pimeää ettei tällä kännykän kameralla saa kunnon kuvia aikaiseksi. Koittakaa kestää.

Japani, sinne ja takaisin

Tämä on nyt se yhteenveto koko Japanin reissusta (jota on saanut odottaa).

Lähdin 30.4.2013 yksin kohti Japania. Maahan jossa en ollut koskaan käynyt, jonka kieltä en osannut ja josta en ole koskaan ollut hysteerisen kiinnostunut. Lähdin, koska siihen tuli mahdollisuus ja halusin käyttää sen. Koin, että nyt oli minun vuoroni lähteä.

Kouluni osallistuu Hanako verkostoon ja sitä kautta sain tämän harjoittelupaikan Chibasta. Enemmän Hanakosta tämän linkin takaa. Samassa työpaikassa oli ollut jo yksi harjoittelija aiemmin, joten prosessi oli tuttu työnantajalleni.

Työ oli raskasta ja sitä tehtiin paljon. Työstä ja työpäivistäni olen kertonut tässä postauksessa enemmän. Tuota postausta tehdessäni olivat lämpötilat vielä siedettävällä tasolla, mutta loppuaikoina kuumuus otti jo koville. Viimeisinä päivinä lämpöä oli mitattu jopa 39 astetta. En ole eläissäni hikoillut niin paljon. Päivät olivat usein ympäripyöreitä ja viikolla ei vapaa-aikaa oikeastaa ollut.

Sadekausi toi omat kommelluksensa kuvioihin. Pomo ei antanut minun tehdä töitä sadepäivinä, etten tulisi kipeäksi. Sairastaminen ei ole hyvä juttu Japanissa. Se ei vain kuulu kulttuuriin. Kuumuuden vuoksi sadevaatteita ei oikein voinut edes käyttää. Sadepäivät käytin sitten omalla tavalla hyväkseni ja kiersin Chiban nähtävyydet, museot, puistot ja puutarhat sekä opiskelin japania.

Sadekauden jälkeen alkoi kesä. Ja kesä olikin sitten kuuma. Yhtään vapaapäivää en tosin kuumuuden vuoksi ottanut, mutta vettä tulikin juotua sitten sitäkin enemmän ja varjopaikkoja oppi arvostamaan. Viimeisen kuukauden aikana työt alkoivat pyöriä ympyrää ja uusia asioita ja kohteita tuli enää harvakseltaan. Niitä kiinnostavia kohteita oli ripoteltu koko jaksolle aina sinne tänne ja niitä sitten odottelin innolla. Vaikka aluksi taitoihini ja osaamiseeni ei luotettu olen tyytyväinen että onnistuin saamaan lopulta työkavereitteni luottamuksen. Viimeisillä viikoilla sain jopa solmia yksityisille pihoille rakennettuihin bambuaitoihin solmuja. Ja siihen hommaan ei laskettu edes kaikkia vakityöntekijöitä. Sen verran tarkkaa puuha solmujen tekeminen oli.

 

Riisipallo, tätä jäi ikävä :)

Työn kannalta kaksi kuukautta olisi ollut ihan yhtä sopiva aika kuin kolme kuukautta. Mutta sosiaalisen elämän kannalta oli erittäin tärkeää että vietin Japanissa kolme kuukautta. Vaikka olinkin joka viikko tavannut ihmisiä Ikebana illoissa ja nautin niistä kovasti, kaipasin todella paljon ihmisiä joiden kanssa pystyi puhumaan ja käyttämään kokonaisia lauseita. Tämän vuoksi viikonloppuisin piti vain lähteä yksin istumaan Chiban länsimaalaisten suosiossa oleviin kuppiloihin ja toivoa että törmää ihmisiin. Ja aika usein sainkin ihan kelpo seuraa (ja toisinaan seuraan tuppasi joku paikallinen jolle olisi pitänyt opettaa englantia). Matkani parhaisiin ystäviin törmäsin juuri tällä tavalla. Kontaktin luomisen jälkeen kaikki olikin sitten helpompaa ja pääsin Adinan kanssa ihan mahtaviin seikkailuihin mm. Tokion yöelämään. En olisi mitenkään yksin löytänyt niitä roof top bbq bileitä missä katsottiin elokuvaa tähtitaivaan alla tai jaksanut tanssia aamuun asti Shibyan underground clubilla. Ja vaikka yksin on hienoa matkustaa niin kyllä seurassa saa aina paremmat naurut :).

Työharjoittelun päätteeksi minulle pidettiin läksiäisillallinen. Ravintola oli kaunis japanilaistyylinen ja sen ikkunoista avautui uskomaton puutarha. Sain paljon lahjoja ja puheita (japaniksi) ja työkavereistani kaksi uskaltautui jopa kättelemään minua hyvästiksi (toinen tosin tarjosi ensin vasenta kättä).

 

Läksiäisravintola

Näkymä ikkunasta

Japanin matkani viimeiset puolitoista viikkoa vietin matkustellen. Ostin Suomesta Japan Rail passin ja sillä pääsin luotijunien kyytiin. Vietin Kiotossa ja Osakassa upean viikon ja loput ajasta palloilin läpi Tokion niitä alueita joissa en ollut vielä käynyt. Viimeisten kahden päivän aikani tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo että nyt voisin palata Suomeen.

Kinkaku-ji, Kultainen paviljonki

Fushimi Inari Taisha

Nara

Matka oli onnistunut ja olen todella tyytyväinen että otin riskin ja lähdin. Selvisin hengissä loppuun asti, enkä edes kadottanut passiani kertaakaan. Tapasin ihania ihmisiä ja sain nähdä Japanista monen monta puolta. En saanut suurta kulttuurishokkia enkä inhonnut ruokaa, päinvastoin ruoka oli ihanaa. Suurimman osan ajasta minua ymmärrettiin ja minä ymmärsin muita. Japaninkieli on kaunista eikä yhtään niin vaikeaa kun annetaan ymmärtää. Ja yllätyin siitä kuinka hyvin selviää ilman yhteistä kieltä.

Jason Kamakurassa

Tokio Keisarillinen palatsi

Periaatteessa kaikki ne kauhuskenaariot joita minulla oli itselläni, joita minulle tyrkytettiin ja joita yleisesti tyrkytettiin netissä eivät osuneet minun matkaani. Haluan uskoa että oma avoin asenteeni vaikutti tähän suuresti.

Suosittelen muitakin tarttumaan tilaisuuteen kun sellainen tulee eteen!