Eilen, monen kuukauden odotuksen jälkeen, astuin vihdoin
lentokoneeseen. Ja nyt istun vuokratun yksiön sängyllä Japanin Chibassa ja
yritän estää unta vielä tulemasta. Tänne olen halunnut viime syksystä lähtien,
heti kun sain kuulla mahdollisuudesta suorittaa osa opinnoista Japanissa.
Hakuprosessi oli pitkä ja mutkainen. Välillä vaihto siirtyi vuodenajasta
toiseen ja välillä näytti siltä ettei se tulee ollenkaan tapahtumaan. Täällä
nyt kuitenkin olen ja ihan ansaitusti :) Ja kaikille kotijoukoille aion nyt
päivitellä yhteisesti tänne blogiin mitä mulle kuuluu. Takaisin palaan 25.7,
joten kesääkin pitäisi vielä olla jäljellä.
Rajallisen budjetin vuoksi ostin välilaskulliset lennot. Tuntuuhan
se tyhmältä lentää ensin Helsingistä Lontooseen ja sitten ottaa sieltä
suoralento Japanin Naritaan, mutta kun hinnoissa on eroa päälle 200 euroa niin
se kyllä tuntuu. Ja sitä paitsi musta on mukava hengailla Heathrowlla. Eilenkin
suuntasin nokkani kohti Wagamaman pöytiä ja äkkiäkös aika hurahti siemaillessa
appelsiini-omena-lime-selleri-inkivääri-mehua. Oli muuten hyvää!
Japanin lento olikin sitten jo ihan omaa luokkaansa. En ole ollut
näin pitkällä lennolla aikaisemmin. Mitkä leffavaihtoehdot! Tarkoitus oli
nukkua mahdollisimman paljon, mutta kun yhtään ei väsyttänyt, leffat oli kivoja
ja sain opiskelin japaninkieltä erilaisilla peleillä. Ja sitä paitsi, kuka
pystyy nukkumaan lentokoneessa? Se on fyysisesti aivan mahdotonta löytää siitä
penkistä asentoa missä lihakset olisi rentoina eivätkä puutuisi.
Ja sitten vinkki Japaniin matkaaville: älkää jättäkö majapaikan
yhteystietoja ruumaan menevään kassiin. Oli nimittäin vähän puhumista
että pääsin edes koko maahan kun en muistanut tän kämpän osoitetta, pomon koko
nimeä enkä hänen numeroaan. Kentällä vastassa pomoni vaimo ja heidän 3v poika.
Pomo itse oli autossa odottamassa. Koko perhe on erittäin mukavia ja hyvin
länsimaisia.
Tuotiin kamat
kämpälle ja lähdettiin heti syömään sekä ostoksille. Sushiravintolassa olin
varmaan koko ajan suu auki. Niin paljon oli uutta nähtävää. Ruuat tilattiin
kosketusruudulta ja ne toimitettiin pienellä luotijunalla. Pomon poika huolehti
että kaikki lautaset tuli otettua hihnalta ennen kun juna lähti takaisin
keittiöön.. Omassa keitossani on jotain merenelävää joka näytti pyyhekumilta
punaisine reunoineen, mutta se oli oli todella hyvää. Ja vihreä tee tehtiin
itse pöydässä: purkista jauhetta ja hanasta kuumaa vettä päällä.
Ruuan jälkeen käytiin ostamassa valtavasta kotimarketista mulle
vähän työvaatteita kuten nämä kengät. Voin sanoa ettei ihan ainakaan vielä
tunnu hyviltä jaloissa.. Aamulla mut tullaan hakemaan töihin 6.45. Tiedä sitten
kuinka aikaisin mun pitää herätä että saan koko kengät kiinni taiteiltua. Oli
meinaan taitolaji tuo :)
Niin ja tänään kävin myös kaupassa, yksin. Tämä puolivalmisteiden
luvattu maa ja hyllyt täynnä asioita joista en ole kuullutkaan :D Yllättävän
hauskaa :)
Perjantai ja ens
maanantai on vapaita joten voisin vaikka heti lähteä jonnekin kauemmas, mutta
taidan ensin tutustua tähän lähiympäristöön paremmin. Vieressä on ainakin joku
kiva puisto. Ja koska sain pomolta taitettavan pyörän lainaan niin voin
kruisailla pitkin katuja kauemmaksikin tai ottaa pyörän mukaan Tokioon.
Kuulumisiin!
4 kommenttia:
Ihan mahtavaa! Ja kengät näytti sorkilta! Kulttuurishokkeja tiedossa monen monta :D Mut siehän pärjäät, näytä niille! =)
Varmasti :D
Hassut kengät =) Hmmm, mutta miks ne on tuommoiset? Tiina
Kaiketi näillä kengillä voi kiivetä puussa ja pysyä paremmin pystyssä kaarevilla pinnoilla. Tai syy voi olla ihan mikä vaan :D
Lähetä kommentti