DIY heijastin

Tein taas pari heijastinta. Tuo lintuhan on jo vanha tuttu malli, mutta nuo kaksi muuta on uusia.

Toiseen käytin samoja heijastimien ylijäämäpaloja kuin aiemmin täällä. Palaa lisäsin kutistemuovista tehdyn ympyrän ja ison papukaijalukon. Heijastin on näin helppo siirtää vaikka laukusta reppuun.

 Tämän heijastimen pohjana on hamahelmistä tehty suunnikas. Heijastin on heijastintarraa ja harmikseen vähän liian kapeaa, siksi heijastinosio on tehty kahdesta palasta. Hamahelmiin punoin kaunista oranssia nauhaa ja koristeeksi laitoin vielä rusetin pienellä lasihelmellä. Taakse liimasin neulan jolla heijastimen voi kiinnittää vaikka takkiin.

Rymy, petoeläimistä pelottavin

Pakko jakaa tämä kuva Rymystä :)
Toinen oli päässyt unelmoimaan villieläinten seuraan.

Kanervaa parvekkeelle

Haettiin eilen kanervia Plantagenista. Siellä oli paljon erilaisia versioita aivan kaikissa väreissä. Paljon oli myös valmiita ruukkuja joissa oli montaa eri väriä kanervia.

Niinpä päätin hankkia myös useamman sävyisiä kanervia omaan laatikkooni. Ja kun sanon omaan laatikkooni, niin todella tarkoitan sitä. Tein nimittäin tuo laatikon koulussa itse ja olen ihan ylpeä omasta tuotoksestani.

Kanervat eivät halunneet tulla kuvatuiksi vaan päättivät olla joka kuvassa epätarkkoja. Myöskään värisävyt eivät löytyneet kameraan. Voitte siis kuvitella ne.

Lisäilin kanervien juurelle kauniita kastanjoita tuomaan vähän lisää ulottuvuutta.

Keräilen kastanjoita aina taskun pohjalle. En vain voi vastustaa niiden kaunista ja kiiltävää pintaa.

Tämä kukka jäi jäljelle kesästä. Vaihdoin nimittäin kanervat kesäkukkien paikalle.

Viimeisenä vielä pieni kikka. Laatikon olen vuorannut vanhalla multasäkillä. Pitää hyvin kosteuden sisällä eikä multa pilaa mun upeaa laatikkoa jos haluan käyttää sitä myöhemmin johonkin muuhun.

Matkalla Jukolaan

Näin se kevät ja kesä vierähti.
Paljon hauskaa on tapahtunut ja kauniita maisemia olen nähnyt.

Ohessa kuvia alkukesältä. Matkalla Jukolaan pysähdytiin Mikkelissä. Kenkäverossa oli laitettu kesäkukat hauskalla tavalla esille.

Tämä räsymattokikka saattaa hyvinkin estää rikkaruohot ja pitää kosteuden maassa pidempään.

Tämä oli minun ensimmäinen kerta Jukolassa ja mukavaa oli. Yöllä oli tosin hyvin kylmä ja olin tyytyväinen siihen että oltiin sukulaisten mökillä yötä.

Joulukortteja vm 2013

Joo en ole näitäkään saanut kameran syövereistä tänne laitettua. Joten en nyt välitä siitä että on helmikuu vaan kauniisti postailen joulukortteja :)

Kastekortti

Tein vähän erilaisen kastekortin. Tytön kaunis nimi oli jo tiedossa niin miksei sitä sitten voisi käyttää.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Pitkästä aikaa olen löytänyt kirjan joka vie mennessään. Odotan hetkiä kun saan valua takaisin Kioton kuumuuteen kirjan sivujen kautta.
Ei ole siis yhtään ihme että kirja suorastaan huusi minua koulun kirjaston hyllyltä.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin.

Mia on kyllästynyt elämäänsä ja haluaa löytää syyn lähteä Japaniin pidemmäksi aikaa. Hän päättää tehdä tutkimuksen Sei Shōnagonin kirjoittamasta päänaluskirjasta ja lähtee Kiotoon sitä tekemään. Samalla kirja on tutkimus siihen mitä Mia itse haluaa tehdä.


Päänaluskirja. Kai olet kuullut siitä?
Itse tutustuin siihen ensimmäistä kertaa Japanissa kun luin matkalukemiseksi otetun Lihan oppivuodet (suosittelen). Ihastuin jo silloin. Sein tekemät listaukset toimivat ja jäivät mieleeni. Niitä käytettiin Lihan oppivuosissa kappaleiden alussa. Olen itsekin listojen tekijä. En tietenkään niin erinomainen kun Sei, mutta listoja kuitenkin. Mutta kuka uskoisi että lukisimme vieläkin tuhat vuotta sitten eläneen hovinaisen listauksia ja muita tarinoita?

Asioita jotka menettävät jotain kun ne maalataan:Neilikat, iirikset, kirsikankukat. Tarinoiden henkilöt, joita on ylistetty kauneudestaan.

Asioita jotka heräävät eloon kun ne maalataan:Männyt. Syksyiset niityt. Vuoristokylät ja -polut. Kurjet ja kauriit. Hyvin kylmä talvinäkymä - sanoinkuvaamaton kuuma kesänäkymä.

Kun mietin minkä Sein listauksen tähän laittaisin huomasin kuinka etsin jotain mikä sopisi myös tähän aikaan, tähän blogiin ja minuun. Mutta kai se onkin tarkoitus. Samalla tavalla sitä raamattuakin ja muita näin vanhoja kirjoja luetaan. Sitä löytää asioita jotka tuntuvat hyviltä ja järkeviltä nyt ja jätetään noteeraamatta ne asiat jotka eivät tunnu nyt järkeviltä. Alkuperäistä tyynynaluskirjaa ei ole enää olemassa. Sitä on kopioitu ja käännetty vuosien saatossa niin paljon että miten kukaan nykyihminen voisikaan tietää mitä Sei Shōnagon halusi kertoa.

Kun näin Mian kirjan koulun kirjastossa, tiesin heti mistä on kysymys, vaikka en ollutkaan kuullut kirjasta aiemmin. (Kirja julkaistiin juuri silloin kun olin Japanissa ja siksi olin sen ohittanut)
Kirjassa poukkoillaan välillä Mian matkapäiväkirjassa, Sein listauksessa ja välillä tietokirjamaisesti Heian-kauden historiassa. Tällä varmasti haluttiin jäljitellä alkuperäisen tyynynaluskirjan oletettua tyyliä. Se sopii minulle.

Ehkä kirja tunkeutui minuun siksi että kaikki mistä Mia kertoo on minulle tuttua. Ainakin jollakin tavalla. Tuttua ja turvallista. Pieniä asioita jotka saa kaipaamaan takaisin. 
Toivoisin että olisin voinut ottaa Mian kirjan mukaan Japaniin ja lukea sen ennen kun menen Kiotoon. Kirjassa on niin paljon paikkoja joita olisin halunnut nähdä.
Mutta toisaalta, Mia antoi minulle hyvän syyn lähteä takaisin. 

Tajusin että kaipaan takaisin ja se on hyvä asia. Ja tiedän että ensi kerralla en mene yksin <3

Googlettelin hieman ja huomasin että kirjan voi nyt voittaa Sinisen linnan kirjasto-blogista. Käy kommentoimassa täällä ja saatat voittaa, kuka tietää.