keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

poltoainetta päivään


Otsikkoa vähän avaten kyseessä on siis musiikki. Tarkoitukseni oli siis jakaa uusin musiikillinen “löytöni” joka ihmetyttää minuakin. En yleensä innostu jostain perus jumpasta mutta jostain syystä tulen todella hyvälle tuulella kun kuulen Call me maybe -kappaleen.

Mutta kun googletin kyseistä kappaletta nousi seuraavaksi vaihtoehdoksi Paul Simonin You call me Al. Hymyn huulille se nosti sen takia että kyseinen biisi on pyörinyt tänä keväänä myös tiuhaan kuulokkeissani. Niin tiuhaan että lopulta tilattiin Graceland levy meille kotiin. Nyt se soi myös kotistereoissa. Graceland levynä tuo minulle mieleen paljon muistoja lapsuudesta. Se oli yksi niistä kaseteista jotka oli meillä soitossa lukuisilla automatkoilla.


Olenkin miettinyt että pitäisikö kerätä koko sarja, eli kaikki ne kasetit jotka muistan automatkoilta. Oli musiikkia laidasta laitaan: Joukoa ja Kostia, Johnnya ja Rod Stewartia ja tietysti tämä Graceland. Muistan ulkoa mitä ihmeellisimpiä biisejä. Tai entä Eric Claptonin Layla josta muistan kaikki yleisön kohahduksetkin.



Tarvitsen musiikkia ihan normi päivinä. Se auttaa minua jaksamaan läpi harmaammankin päivän ja tuo parhaimmillaan hymyn huulille. En kuitenkaan ole niitä jotka kuuntelevat musiikkia kaikkialla. En taida edes omistaa mitään laitetta jolla musiikkia voisi kuljettaa mukana esimerkiksi bussissa, paitsi kännykän. Bussissa haluan nauttia ympärillä olevasta äänimaailmasta. Ja kaduilla kulkiessani tunnen oloni sokeaksi jos olen tukkinut kuuloni musiikilla. Yksi aisti on silloin poissa pelistä. Musiikille pitää antaa oma aika.

Tässä postauksessa on tainnut tulla jo selväksi että musiikkimakuni on laaja. Ennen taisin käyttää sellaista lausetta  kuin ” kaikki menee paitsi kantri”. Sittemmin olen löytänyt ihania kantri biisejä ja pidän kovasti esimerkiksi Dixien Chickseistä. Nykyään lause saattaisi kuulua seuraavasti: kaikki menee paitsi pahin huutohevi. Mutta jätänpä sen sanomatta sillä ajat muuttuu, minä muutun, musiikki muuttuu. Nauttikaa te näistä kahdesta kappaleesta jotka saivat minut tänään hymyilemaan.

4 kommenttia:

Petra Ilona kirjoitti...

Ihana toi Call me maybe. :) Kiitos vinkistä!

Anna kirjoitti...

Eikö olekin :) Siitä vaan tulee hyvälle mielelle :)

äip kirjoitti...

Osasittehan te takapenkki laulaa senegaliksikin monta Yussun biisiä!

Anna kirjoitti...

Juu ja vieläkin osaan :)