torstai 20. helmikuuta 2014

Joulukortteja vm 2013

Joo en ole näitäkään saanut kameran syövereistä tänne laitettua. Joten en nyt välitä siitä että on helmikuu vaan kauniisti postailen joulukortteja :)













keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kastekortti

Tein vähän erilaisen kastekortin. Tytön kaunis nimi oli jo tiedossa niin miksei sitä sitten voisi käyttää.





Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin


Pitkästä aikaa olen löytänyt kirjan joka vie mennessään. Odotan hetkiä kun saan valua takaisin Kioton kuumuuteen kirjan sivujen kautta.
Ei ole siis yhtään ihme että kirja suorastaan huusi minua koulun kirjaston hyllyltä.



Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin.

Mia on kyllästynyt elämäänsä ja haluaa löytää syyn lähteä Japaniin pidemmäksi aikaa. Hän päättää tehdä tutkimuksen Sei Shōnagonin kirjoittamasta päänaluskirjasta ja lähtee Kiotoon sitä tekemään. Samalla kirja on tutkimus siihen mitä Mia itse haluaa tehdä.


Päänaluskirja. Kai olet kuullut siitä?
Itse tutustuin siihen ensimmäistä kertaa Japanissa kun luin matkalukemiseksi otetun Lihan oppivuodet (suosittelen). Ihastuin jo silloin. Sein tekemät listaukset toimivat ja jäivät mieleeni. Niitä käytettiin Lihan oppivuosissa kappaleiden alussa. Olen itsekin listojen tekijä. En tietenkään niin erinomainen kun Sei, mutta listoja kuitenkin. Mutta kuka uskoisi että lukisimme vieläkin tuhat vuotta sitten eläneen hovinaisen listauksia ja muita tarinoita?
Asioita jotka menettävät jotain kun ne maalataan:Neilikat, iirikset, kirsikankukat. Tarinoiden henkilöt, joita on ylistetty kauneudestaan.
Asioita jotka heräävät eloon kun ne maalataan:Männyt. Syksyiset niityt. Vuoristokylät ja -polut. Kurjet ja kauriit. Hyvin kylmä talvinäkymä - sanoinkuvaamaton kuuma kesänäkymä.
Kun mietin minkä Sein listauksen tähän laittaisin huomasin kuinka etsin jotain mikä sopisi myös tähän aikaan, tähän blogiin ja minuun. Mutta kai se onkin tarkoitus. Samalla tavalla sitä raamattuakin ja muita näin vanhoja kirjoja luetaan. Sitä löytää asioita jotka tuntuvat hyviltä ja järkeviltä nyt ja jätetään noteeraamatta ne asiat jotka eivät tunnu nyt järkeviltä. Alkuperäistä tyynynaluskirjaa ei ole enää olemassa. Sitä on kopioitu ja käännetty vuosien saatossa niin paljon että miten kukaan nykyihminen voisikaan tietää mitä Sei Shōnagon halusi kertoa.

Kun näin Mian kirjan koulun kirjastossa, tiesin heti mistä on kysymys, vaikka en ollutkaan kuullut kirjasta aiemmin. (Kirja julkaistiin juuri silloin kun olin Japanissa ja siksi olin sen ohittanut)
Kirjassa poukkoillaan välillä Mian matkapäiväkirjassa, Sein listauksessa ja välillä tietokirjamaisesti Heian-kauden historiassa. Tällä varmasti haluttiin jäljitellä alkuperäisen tyynynaluskirjan oletettua tyyliä. Se sopii minulle.



Ehkä kirja tunkeutui minuun siksi että kaikki mistä Mia kertoo on minulle tuttua. Ainakin jollakin tavalla. Tuttua ja turvallista. Pieniä asioita jotka saa kaipaamaan takaisin. 
Toivoisin että olisin voinut ottaa Mian kirjan mukaan Japaniin ja lukea sen ennen kun menen Kiotoon. Kirjassa on niin paljon paikkoja joita olisin halunnut nähdä.
Mutta toisaalta, Mia antoi minulle hyvän syyn lähteä takaisin. 

Tajusin että kaipaan takaisin ja se on hyvä asia. Ja tiedän että ensi kerralla en mene yksin <3




Googlettelin hieman ja huomasin että kirjan voi nyt voittaa Sinisen linnan kirjasto-blogista. Käy kommentoimassa täällä ja saatat voittaa, kuka tietää.